Mikä on työvalojen vakiokirkkaus?

Yleensä työvalojen kirkkautta mitataan ensisijaisesti valaistusvoimakkuudella (Lux, lx). Valaistusvoimakkuudella tarkoitetaan valon voimakkuutta pinta-alayksikköä kohti, ja eri työympäristöissä on erilaiset standardit. Esimerkiksi tavallisten työpajatyöalueiden valaistustarve on yleensä noin 200–500 lx; tarkkuuskäyttö- tai tarkastustyöalueet voivat vaatia 1000 lx tai enemmän; tilapäisten huolto- tai siirrettävien työvalojen valaistus voi olla hieman pienempi, mutta yleensä vähintään 100–150 lx perusnäkyvyyden ja käyttöturvallisuuden varmistamiseksi.

 

 

Teollisuus- ja turvallisuusmääräyksissä värintoistoindeksi (CRI) ja värilämpötila (K) huomioidaan myös sen varmistamiseksi, että valo ei ole vain tarpeeksi kirkas, vaan myös heijastaa tarkasti esineiden värejä. Yleensä suositellaan, että CRI Ra > 80 ja värilämpötila on välillä 4000–5000K, lähellä luonnonvaloa, mikä on hyödyllistä pitkäaikaisessa työssä ja vähentää silmien väsymistä.

 

Lisäksi on otettava huomioon valon jakautuminen ja tasaisuus. Epätasainen valaistus korkean-kirkkaasta yhden-pisteen valonlähteestä voi helposti tuottaa varjoja tai häikäisyä, mikä vaikuttaa käyttöturvallisuuteen. Siksi työvalot on yleensä suunniteltu optisilla linsseillä, heijastimilla tai hajoittimilla, jotta varmistetaan tasainen valaistus koko työalueella ja säilytetään riittävä kirkkaus.